Ratsastajan on ehdottoman tärkeä löytää luotettava ja vakituinen valmentaja itselleen. Näin valmentaja pystyy antamaan juuri sinulle ja hevosellesi parhaan mahdollisen avun teidät tuntien. Totta kai on tärkeää käydä eri valmentajien opissa, sillä jokainen valmentaja opettaa vähän eri tavalla ja saattaa esim. sanoa jonkin asian eri tavalla, jolloin se aukeaa sinulle.
Ensimmäinen valmentaja oli Päivi "Pake" Kinnunen. Pake oli oikein persoonallinen valmentaja, joka oli napakka, mutta jolla oli huumoria mukana. Minusta minulla ja Pakella oli hyvä suhde, koska tunsin, että Pake luottaa ja uskoo minuun ja taitoihini. Paken valkuissa keskittyi, joskus niinkin hyvin, että Pake nimitti minua vahingossa suihkuksi :-DDD Hymäilin siinä ja mietin, että nyt oli varmaan hyväkin läppä.. Noh, valkun jälkeen sain kuulla mikä se oli ollut :'DD Harmikseni Pake joutui lopettamaan täällä käymisen, sillä kaikille talleille ei aina saatu ryhmiä kasaan.
Nykyään käyn pääosin Salla Salkolan ja Salla Aarion valmennuksissa. Olen menossa myös Salkolan valmennusleirille tänä kesänä, josta olen jo tainnut kertoa. Salkola on sopivan napakka valmentaja ja ottaa jokaisen valmennettavan yksilönä. Salkolan valmennettavat ovat niittäneet paljon menestystä jopa kansainvälisestikin, joten taidan olla hyvän valmentajan käsissa ;)
Aariota ihailen siinä, kuinka hän osaa lukea hevosta. Parhaat valmennukset hänen opissaan ovat olleet ns. "vaikeammilla" hevosilla, tai estepainotteisilla yms. Tämä johtuu varmasti siitä, että Aario on itse kenttäratsastaja ja ratsastanut ja valmentanut varmasti enemmän este- kuin kouluhevosia. Aario on minulle melko uusi tuttavuus, mutta olen pitänyt paljon hänen valmennuksistaan.
Tähän asti olen puhunut valmentajista, mutta entäpä ratsastuksenopettaja? Ratsastuskoulussa ratsastuksenopettaja/ohjaaja on se, jota näkee varmasti enemmän kuin valmentajaa -siksi on tärkeää tulla toimeen opettajan kanssa. Opettajalle pitäisi pystyä puhumaan avoimesti, ja opettajan tulisi ymmärtää, oli sitten ongelmia harrastuksessa tai normaalissa arjessa. Monelle heppatytölle ja -pojalle talli on kuin toinen koti, ja ratsastuksenopettajalla voi olla hyvin suurikin osa lapsen kehitystä ajatellen. Lisäksi monella työn ohella harrastajalla talli on paikka, jossa pyyhitään kaikki muu pois mielestä ja nautitaan. Tämän takia tallin ilmapiiri on hyvinkin suuressa osassa.
Itsellä hevoselämä on ollut hyvin suuri osa elämää viimeiset ~viisi vuotta. Parhaimmillaan lähdin 11-vuotiaana koulusta suoraan ajamaan pyörällä tallille 13 kilometriä.. Siellä sitten oltiin iltaan ja takaisin 13km :-D Mikäs siinä. Luulisi, että tämän takia ei olisi ollut aikaa koululle. Toisin kävi -jaksoin opiskella paljon ahkerammin kun sain arjen tilalle jotain mistä todella pidin.
Nykyään käyn tallilla, joka on vajaa puoli kilometriä kodistani. Täällä minulla on kaikki niin hyvin kun voi ollakin. Talli täynnä hevosia joita ratsastaa, kisata, tukijoita, ystäviä jne. Kaikken parasta täällä on se, että saan olla minä. Se innokas tallihöperö, joka voisi jäädä vaikka vain puunaamaan sitä lattiaa koko yöksi. Se, joka osallistuu aina kaikkeen maan ja taivaan väliltä, mitä tallilla ikinä järjestetään valmennuksista pilateskursseihin, kengityskursseista kisoihin. Se pikku sekopää :-D
Vastalaukkaa (ja jalustimeen juuttunet saapas.....)
.jpg)
Ratsastin Röllin sunnuntaina -poni oli upee!
Gladikin pääs töihin kevyesti:)
Tänään, tiistaina menin Linalla. Huippu turbomummo! Niin kevyt ja letkee. (Kuva vanha Teron valkasta keväällä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti